Mitä ajattelet turvallisuudesta, yläkoululainen? – Analyysi Polis-keskustelusta

1. Tiivistelmä

2. Johdanto

Sitra toteutti huhtikuussa yläkoululaisille suunnatun Polis-keskustelun turvallisuudesta ja turvallisuudentunteesta yhteistyössä Helsingin kaupungin kanssa.  

Keskustelun tavoitteena oli kokeilla rakentavaan osallistumisen ja keskustelun tarpeisiin kehitettyä Polis-alustaa nuorten kuulemiseen. Sisällöllisenä tavoitteena oli syventää ymmärrystä yläkouluikäisten nuorten tämänhetkisistä ajatuksista, toiveista ja peloista, jotka liittyvät turvallisuuteen ja koettuun turvallisuudentunteeseen.

3. Mistä teemoista nuoret keskustelivat Polis-alustalla?

Polis-alustan tärkeimpiä ominaisuuksia on se, että alustalla osallistujat voivat itse ehdottaa keskusteluun uusia äänestettäviä väitteitä. Keskustelijoilla on valtaa viedä aihepiirin käsittelyä haluamaansa suuntaan sekä nostaa esiin itselleen merkityksellisiä näkökohtia.

Näin tapahtui myös turvallisuutta käsitelleessä nuorten Polis-keskustelussa. Helsinkiläiset yläkoululaiset laativat keskusteluun runsaasti väitteitä muiden nuorten äänestettäväksi ja saivat näin itse määritellä, millä sanoilla ja mistä näkökulmista he turvallisuutta käsittelivät.

“

Yläkoululaiset laativat keskusteluun runsaasti väitteitä ja saivat näin määritellä, mistä näkökulmista he turvallisuutta käsittelivät.

Keskustelua käytiin laajasti. Kun nuoret keskustelivat arjen turvallisuudesta, nousivat esiin erilaiset näkökulmat kouluun, kaupunkitilaan ja mediatodellisuuteen liittyen. Yläkoululaiset nuoret toivat esiin myös näkökulmia psyykkiseen hyvinvointiin ja ihmissuhteisiin liittyen. Arkisten kokemusten lisäksi he käsittelivät turvallisuutta myös abstraktimmin, periaatteiden ja arvojen tasolla, tuoden esiin muun muassa tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen liittyviä näkökulmia. Nuoret käsittelivät luottamusta eri instituutioihin ja muita suomalaisia kohtaan.

Määrällisesti tarkasteltuna arkiturvallisuuteen liittyviä aiheita lisättiin eniten. Näissä väitteissä nuoret toivat esiin kokemuksiaan sosiaalisessa mediassa, koulussa tai muissa nuorille tutuissa kaupunkiympäristöissä. Arkiturvallisuutta koskevien väitteiden lisäksi yläkoululaiset nuoret laativat kuitenkin lukuisia väitteitä myös ”kovista” turvallisuuteen liittyvistä teemoista, kuten ulko- ja turvallisuuspolitiikasta, globaalista turvallisuudesta ja ajankohtaisista kriiseistä. Myös Suomen varautuminen erilaisiin kriisitilanteisiin sekä päätöksenteon teemat nousivat nuorten keskusteluun.

4. Mistä nuoret olivat erityisen samaa mieltä ja missä kannat jakautuivat?

Polis-alustan analyysi pohjautuu tilastollisiin ja koneoppimisen menetelmiin, joiden perusteella järjestelmä muun muassa muodostaa konsensusjanan keskustelussa julkaistuista väitteistä. Janan yhdessä päässä ovat väitteet, joista enemmistö osallistujista on samaa mieltä. Toisessa päässä ovat väitteet, joiden osalta kannat jakautuvat eniten.

Käsiteltävästä aihepiiristä riippumatta konsensusjana osoittaa tavallisesti, että osallistujien joukossa vallitsee monista asioista melko laaja yhteisymmärrys, eikä yläkoululaisten Polis-keskustelu turvallisuudesta ollut poikkeus. Tulosanalyysi osoitti, että 64 prosenttia keskusteluun lisätyistä väitteistä oli sellaisia, joissa sama vastausvaihtoehto sai yli puolet vastaajista taakseen. Muutamien aihepiirien kohdalla kannat kuitenkin jakaantuivat voimakkaammin.

Alle on nostettu väitteitä vastausmäärineen siinä muodossa, jossa ne esiintyivät keskustelussa.

5. Minkälaisia mielipideryhmiä keskustelussa muodostui?

Polis-alusta muodostaa äänestysdatan perusteella myös mielipideryhmiä. Nämä ryhmät erottuvat toisistaan äänestyskäyttäytymisensä ja kullekin ryhmälle ominaisten, keskeisten väitteiden perusteella. Analyysivaiheessa mielipideryhmien tarkastelu auttaa ymmärtämään kokonaisuutta paremmin ja luomaan yhtenäisempää tarinaa eri ryhmien suhteesta toisiinsa.

Nuorten turvallisuuskeskustelussa alusta pystyi tunnistamaan äänestyskäyttäytymisen perusteella kolme toisistaan erottuvaa, mutta sisäisesti yhtenäistä mielipideryhmää. Näistä ryhmistä kaksi oli pientä: Ryhmä A (n=19) ja Ryhmä B (n=16). Selvä enemmistö keskustelijoista sijoitettiin osaksi ryhmää C (n=117).  Ryhmät nimettiin Sitran asiantuntijoiden toimesta. Pyrkimyksenä oli kuvata näin kunkin ryhmän keskeisimpiä ja erottavampia piirteitä.

6. Mielipideryhmien näkökantaerot ja -yhtäläisyydet teemakohtaisesti tarkasteltuna

Keskustelun aineiston perusteella muodostettujen kolmen mielipideryhmän väliset erot tulivat esiin myös tarkasteltaessa aineistoa syvemmin, teemakohtaisesti. Analyysi toi silti esiin monia turvallisuuteen ja turvallisuudentunteeseen liittyviä teemoja, joista eri mielipideryhmien jäsenten välillä vallitsi laaja yksimielisyys.

Aikakaudella, jolle tyypillistä on kasvava polarisaatio ja kärjistynyt keskusteluilmapiiri, tällaisten, laajasti jaettujen näkökulmien tunnistaminen ja esiin tuominen tuntuu tärkeältä.

 6.1.  Mistä teemoista kaikki mielipideryhmät ajattelivat laajalti samansuuntaisesti?

Luottamus yhteiskunnan toimintoihin ja muihin suomalaisiin

Yksi Suomen vahvuus kansainvälisesti tarkastellen on perinteisesti ollut se, että kansalaisilla on melko korkea luottamus muihin ihmisiin ja yhteiskunnan keskeisiin instituutioihin. Vaikka luottamuksen on osoitettu useissa viimeaikaisissa mittauksissa olleen Suomessa selvässä laskusuunnassa, suomalaisten luottamus on kansainvälisesti tarkastellen yhä hyvällä tasolla.

Myös yläkoululaisten Polis-keskustelun tulokset tukevat näitä tuloksia. Tämä tulee erityisesti ilmi siinä, että yläkoululaisten keskuudessa vallitsee yhä melko vahva luottamus suomalaisten keskinäiseen solidaarisuuteen ja kykyyn toimia yhdessä. Kaikissa kolmessa mielipideryhmässä Suomen vahvuudeksi koetaan kyky toimia vaikeina aikoina yhdessä.

“

Suomen vahvuudeksi koetaan kyky toimia vaikeina aikoina yhdessä.

Ryhmien välille ei myöskään muodostu merkittäviä eroja tarkasteltaessa, luottavatko nuoret ihmisten auttavan hädän hetkellä. Kaikissa ryhmissä yli puolet ryhmän jäsenistä luottaa siihen, että Suomessa myös ventovieraat auttavat hätään joutunutta. Huomionarvoista on silti, että jokaisessa mielipideryhmässä merkittävä vähemmistö, vähintään neljännes osallistujista, on tämän väitteen kanssa eri mieltä.

Alla on pari teemaan liittyvää väitettä sekä niistä annetut äänet ryhmäkohtaisesti jaoteltuna. Muita tähän ja muihin teemoihin liittyviä väitteitä voi tarkastella Polis-alustan tekemästä tulosraportista.

Väite	Turvallisuudestaan varmat (Ryhmä A)	Turvallisuudesta huolestuneet (Ryhmä B)	Maltilliset keskitienkulkijat (Ryhmä C)
Suomessa voin luottaa siihen, että tuntemattomatkin auttavat hädän tullen.	Kyllä: 47 % Ei: 31 % Ei osaa sanoa/ohita: 21 % N: 19	Kyllä: 50 % Ei: 37 % Ei osaa sanoa/ohita: 12 % N: 16	Kyllä: 54 % Ei: 25 % Ei osaa sanoa/ohita: 19 % N: 104
Suomen vahvuus on, että vaikeina aikoina osaamme toimia yhdessä.	Kyllä: 52 % Ei: 21 % Ei osaa sanoa/ohita: 26 % N: 19	Kyllä: 68 % Ei: 25 % Ei osaa sanoa/ohita: 6 % N: 16	Kyllä: 58 % Ei: 12 % Ei osaa sanoa/ohita: 28 % N: 90

Suomen turvallisuus ja varautuminen kriisitilanteisiin

Yläkoululaisten luottamusta Suomeen ja suomalaisiin valottavat myös väitteet, joita Polis-keskustelussa julkaistiin koskien Suomen turvallisuutta ja kykyä varautua kriisitilanteisiin.

Kaikissa kolmessa ryhmässä yli puolet vastaajista oli yhtä mieltä siitä, että Suomi on nuorille turvallinen maa. Heikointa luottamus tähän oli ennustettavasti B-ryhmässä, jonka luottamus sekä yleiseen että henkilökohtaiseen turvallisuuteen on Polis-keskustelun muidenkin tulosten mukaan kahta muuta ryhmää selvästi matalammalla.

Eräisiin turvallisuuspolitiikkaan liittyviin asiakysymyksiin yläkoululaisten nuorten oli sen sijaan selvästi vaikeampaa ottaa kantaa. Tämä näkyi muun muassa siinä, että kaikissa mielipideryhmissä vähintään kolmannes ohitti väitteen, joka koski maamiinojen käytön sallimista. Muista ryhmistä poiketen maamiinojen käytön salliminen sai silti A-ryhmässä myös selvää kannatusta: siellä väitteen ohittaneiden ja sen kanssa samaa mieltä olleiden osuus oli yhtä suuri.

Helpommaksi oman mielipiteen muodostamisen nuoret kokivat sen sijaan sen suhteen, tulisiko pakollinen ase- tai siviilipalvelus ulottaa myös naisiin. Enemmistö kaikissa mielipideryhmissä vastusti tätä ajatusta. Kaikista vastanneista tämänkin väitteen ohitti silti neljännes.

Väite	Turvallisuudestaan varmat (Ryhmä A)	Turvallisuudesta huolestuneet (Ryhmä B)	Maltilliset keskitienkulkijat (Ryhmä C)
Suomi on nuorille turvallinen maa.	Kyllä: 73 % Ei: 0 % Ei osaa sanoa/ohita: 26 % N: 19	Kyllä: 56% Ei: 37% Ei osaa sanoa/ohita: 6% N: 16	Kyllä: 66% Ei: 8% Ei osaa sanoa/ohita: 25% N: 99
Suomen ei tulisi hyväksyä maamiinojen käyttöä.	Kyllä: 15 % Ei: 42 % Ei osaa sanoa/ohita: 42 % N: 19	Kyllä: 46% Ei: 20% Ei osaa sanoa/ohita: 33% N: 15	Kyllä: 36% Ei: 19% Ei osaa sanoa/ohita: 43% N: 87

Turvallisuuspolitiikkaan kytkeytyvissä teemoissa kolmea eri mielipideryhmää yhdisti myös vahva luottamus Suomen kriisivarautumiseen. Kaikissa mielipideryhmissä selvä enemmistö ilmoitti luottavansa siihen, että Suomessa on varauduttu hyvin erilaisiin kriisitilanteisiin.

Ryhmien välillä oli kuitenkin suuria eroja tämän luottamuksen vahvuudessa. Matalinta se oli A-ryhmän keskuudessa, jossa näin ajatteli 57 prosenttia. Eniten Suomen varautumiskykyyn luotti puolestaan B-ryhmä, jonka jäsenistä 92 prosenttia oli väitteen kanssa samaa mieltä. Keskustelussa julkaistiin myös pari muuta hieman samansisältöistä väitettä, joissa ryhmien vastausprofiili noudatteli pääosin samankaltaista linjaa etenkin sen osalta, että skeptisimmin Suomen varautumiseen ja selviytymiskykyyn kriisitilanteissa suhtautui A-ryhmä.

“

Turvallisuuspolitiikkan teemoissa kolmea eri ryhmää yhdisti myös vahva luottamus Suomen kriisivarautumiseen.

 Varautumiseen liittyvistä asiakysymyksistä ryhmien kesken vallitsi melko suuri samanmielisyys siitä, että Suomessa tulisi tukea enemmän maataloutta, jotta pärjäämme paremmin kriiseissä. Kaikista osallistujista samaa mieltä oli niukasti yli puolet Polis-keskustelijoista. Eniten kannatusta ajatuksella oli B-ryhmässä. Sen sijaan A-ryhmän joukossa miltei puolet (47 prosenttia) ohitti väitteen, mutta tässäkin ryhmässä 42 prosenttia oli silti väitteen kanssa samaa mieltä.

Luottamus päättäjiin Suomessa ja Euroopassa

Päätöksentekoa koskevissa väitteissä Polis-keskustelussa nousi esiin erityisesti yksi teema, josta helsinkiläisnuoret olivat hyvin samanmielisiä. Riippumatta siitä, mihin mielipideryhmään he kuuluivat, nuoret olivat yhtä mieltä siitä, että päätöksentekijät eivät huomioi ja ymmärrä riittävästi nuoria tai heidän turvallisuuteen liittyviä huoliaan.

Polis-keskustelussa oli muutamia tähän teemaan liittyviä väitteitä. Niiden tarkastelu osoittaa, että enemmistö kaikissa kolmessa mielipideryhmässä epäilee päättäjien kykyä kuulla ja ymmärtää nuoria. Selvästi vahvimmin näin koettiin B-ryhmässä, jossa näkemys päättäjien kyvyttömyydestä ymmärtää nuoria ja heidän turvallisuushuoliaan jaettiin liki yksimielisesti.

Väite	Turvallisuudestaan varmat (Ryhmä A)	Turvallisuudesta huolestuneet (Ryhmä B)	Maltilliset keskitienkulkijat (Ryhmä C)
Päättäjät eivät ymmärrä riittävästi nuorten turvallisuuteen liittyviä huolia	Kyllä: 47 % Ei: 15% Ei osaa sanoa/ohita: 36% N: 19	Kyllä: 100% Ei: 0% Ei osaa sanoa/ohita: 0% N: 14	Kyllä: 59% Ei: 12% Ei osaa sanoa/ohita: 28% N: 88
Päättäjät ei aina ota nuoria huomioon	Kyllä: 47% Ei: 23% Ei osaa sanoa/ohita: 29% N: 17	Kyllä: 86% Ei: 6% Ei osaa sanoa/ohita: 6% N: 15	Kyllä: 55% Ei: 19% Ei osaa sanoa/ohita: 25% N: 36

Sen sijaan päättäjien kykyä navigoida nykyisessä, epävarmassa maailmanpoliittisessa tilanteessa eri mielipideryhmät arvioivat hyvin eri tavoin. Tämä tuli korostuneesti esiin varsinkin siinä, olivatko ryhmät huolissaan Euroopan turvallisuudesta. Ryhmän A jäsenistä lähes puolet kiisti olevansa Euroopan turvallisuudesta huolissaan, kun taas ryhmässä B huolta tästä kantoivat miltei kaikki.

Ryhmässä B oli myös selvästi eniten niitä, joita huoletti eurooppalaisjohtajien kyky johtaa. A-ryhmässä tätä teemaa koskevia väitteitä sen sijaan ohitettiin merkittävästi enemmän kuin kahdessa muussa ryhmässä.

Väite	Turvallisuudestaan varmat (Ryhmä A)	Turvallisuudesta huolestuneet (Ryhmä B)	Maltilliset keskitienkulkijat (Ryhmä C)
Olen huolissani Euroopan turvallisuudesta.	Kyllä: 26 % Ei: 47 % Ei osaa sanoa/ohita: 26 % N: 19	Kyllä: 87 % Ei: 12 % Ei osaa sanoa/ohita: 0 % N: 16	Kyllä: 47 % Ei: 23 % Ei osaa sanoa/ohita: 28 % N: 94

Rasismi ja syrjintä

Ehkä hieman yllättäen kolmen mielipideryhmän välille ei syntynyt myöskään kovin merkittäviä eroja tarkasteltaessa väitteitä, jotka koskivat kiusaamista, rasismia tai kokemuksia syrjinnästä.

Keskustelutulosten perusteella enemmistö kaikissa mielipideryhmissä kokee rasismin kasvavan Suomessa. He ovat myös yhtä mieltä siitä, että sosiaalisessa mediassa esiintyy paljon rasismia ja Suomessa on paljon rasistisia poliitikkoja.

“

Enemmistö kaikissa mielipideryhmissä kokee rasismin kasvavan Suomessa. 

Monien rasismia koskevien väitteiden osalta kokonaisvastaajajoukko jäi aineistossa varsin pieneksi. Siksi näitä väitteitä on katsottava kokonaisuutena. Näin tarkasteltuna kolmen mielipideryhmän välille ei muodostu tässä teemassa merkittäviä eroja: kaikki ryhmät ovat vastanneet rasismia, syrjintää ja kiusaamista koskeviin väitteisiin hyvin samansuuntaisesti, vaikka ryhmien välillä saattaakin olla yksittäisissä väitteissä melko suuria eroja.

Tämä käy ilmi esimerkiksi tarkasteltaessa väitettä, jonka mukaan sosiaalisessa mediassa esiintyy paljon rasistisia kommentteja. Vaikka myös A-ryhmässä näin ajattelee 62 prosenttia, kahdessa muussa ryhmässä samoin ajattelevien joukko on huomattavasti suurempi.

Väite	Turvallisuudestaan varmat (Ryhmä A)	Turvallisuudesta huolestuneet (Ryhmä B)	Maltilliset keskitienkulkijat (Ryhmä C)
Sosiaalisessa mediassa on paljon rasistisia kommentteja.	Kyllä: 62 % Ei: 18 % Ei osaa sanoa/ohita: 18 % N: 16	Kyllä: 100 % Ei: 0 % Ei osaa sanoa/ohita: 0 % N: 9	Kyllä: 100 % Ei: 0 % Ei osaa sanoa/ohita: 0 % N: 20
Rasismi kasvaa Suomessa.	Kyllä: 53 % Ei: 26 % Ei osaa sanoa/ohita: 20 % N: 15	Kyllä: 60 % Ei: 40 % Ei osaa sanoa/ohita: 0 % N: 10	Kyllä: 61 % Ei: 5 % Ei osaa sanoa/ohita: 33 % N: 18
Suomalaisten asenne maahanmuuttajiin on liian positiivinen ja hyväksyväinen.	Kyllä: 20 % Ei: 53 % Ei osaa sanoa/ohita: 26 % N: 15	Kyllä: 25 % Ei: 62 % Ei osaa sanoa/ohita: 12 % N: 8	Kyllä: 15 % Ei: 75 % Ei osaa sanoa/ohita: 10 % N: 20

Huolimatta siitä, että eri mielipideryhmien jäsenet kokivat yleisesti rasismin lisääntyneen Suomessa, henkilökohtaiset kokemukset rasismista eivät silti olleet kovin yleisiä Polis-keskusteluun osallistuneiden joukossa. Kaikissa kolmessa mielipideryhmissä enemmistö ilmoitti, ettei ole joutunut kokemaan henkilökohtaisesti rasismia tai kiusaamista. B-ryhmän jäsenistä neljännes koki kuitenkin, että syrjivä ja ennakkoluuloinen puhe heitä kohtaan on normaalia.  

Aineiston perusteella suurella enemmistöllä kaikissa mielipideryhmissä näyttää myös olevan elämässään merkityksellisiä ja tärkeitä sosiaalisia suhteita. Tästä seikasta aineistossa kertoo usea väite, muun muassa tämä: ”Minulla on koulussa kaveri tai aikuinen, joka pitää puoliani.” Kaikista Polis-keskustelun osallistujista väitteen kanssa samaa mieltä oli 88 prosenttia keskustelijoista. Ryhmäkohtaisesti tarkasteltuna useimmin väitteen kanssa eri mieltä oltiin B-ryhmässä, mutta tässäkin ryhmässä suuri enemmistö oli silti väitteen kanssa sama mieltä.

6.2. Missä teemoissa mielipideryhmien kannat erosivat selkeimmin?  

Keskusteluteemojen vertailu toi esiin myös joitakin turvallisuuteen ja turvallisuudentunteeseen liittyviä teemoja, joissa kolmen mielipideryhmän kannat jakautuivat voimakkaammin.

Arkiturvallisuus: kaupunkitilat ja katujengit, turvallisuudentunne koulussa

Eräs teema, jossa kolmen mielipideryhmän näkemykset selvimmin erkaantuivat toisistaan, oli arkinen turvallisuus, eli turvallisuuden kokemukset omassa koulussa ja Helsingin erilaisissa kaupunkitiloissa. Kuten eräissä muissakin teemoissa jakolinjat kolmen mielipideryhmän välille piirtyivät näkyviin kaikkein selvimmin ryhmien A ja B välille.  

Tämä tuli korostuneesti esiin siinä, miten turvallisina näiden ryhmien jäsenet pitivät esimerkiksi metroa, yöllä liikkumista tai ostoskeskuksia. Kun A-ryhmästä lähes kaksi kolmannesta oli eri mieltä siitä, että yöllä ei tunnu turvalliselta lähteä ulos, B-ryhmästä useampi kuin kaksi kolmannesta oli väitteen kanssa samaa mieltä. Lähes samankaltainen asetelma toistui myös väitteissä, jotka koskivat metron ja Itä-Helsingin turvallisuutta.

“

Eräs teema, jossa ryhmien näkemykset selvimmin erkaantuivat, oli turvallisuuden kokemukset koulussa ja Helsingin kaupunkitiloissa.

Miltei yhdeksän kymmenestä B-ryhmään kuuluvista ilmoitti myös olevansa samaa mieltä väitteen kanssa, jonka mukaan Helsingin keskustassa on välillä epämukava olla iltaisin, kun aikuiset ovat alkoholin tai huumeiden alaisina. Myös C-ryhmässä enemmistö oli B-ryhmän kanssa samoilla linjoilla. A-ryhmästä sen sijaan melkein puolet ohitti väitteen, ja niistä A-ryhmäläisistä, jotka ottivat kantaa joko väitteen puolesta tai vastaan, vain 17 prosenttia oli väitteen kanssa samaa mieltä.

Yksimielisemmin nuoret arvioivat sen sijaan Polis-alustalla Itä-Helsingin turvallisuutta. Nuoret muodostivat keskustelun aikana muutamia Itä-Helsinkiä koskevia väitteitä. Kaikissa kolmessa mielipideryhmässä nuoret olivat yhtä mieltä siitä, että Itä-Helsingistä löytyy mukavia paikkoja. Eniten näin ajattelevia oli C-ryhmässä. Sen sijaan ajatukset siitä, onko Itä-Helsingissä turvatonta, menivät ristiin. B-ryhmässä enemmistö koki alueen turvattomaksi. Kahdessa muussa ryhmässä näin ei ollut, vaan epätietoisten, väitteen kanssa samaa ja eri mieltä olevien osuudet jakautuivat tasaisemmin.  

Helsinkiläisiin kaupunkiympäristöihin liittyvien turvallisuuden tai turvattomuuden kokemusten osalta yhdenmukaisin kuva kaikilla kolmelle mielipideryhmälle muodostui myös siitä, missä määrin katujengit ovat turvallisuusuhka. Kaikissa ryhmissä enemmistö vastaajista piti jengejä uhkana. Sen sijaan arviot siitä, miten vakava tämä uhka oli, vaihtelivat.

Kolmesta mielipideryhmästä C-ryhmässä lähes joka toinen ajatteli, että, aikuiset liioittelevat katujengien uhkaa, kun taas A- ja B-ryhmässä näin ajattelevia oli alle kolmasosa. A-ryhmä erottui sen sijaan selvästi molemmista muista ryhmistä sen suhteen, koettiinko katujengin vähentävän myös omaa, henkilökohtaista turvallisuudentunnetta. A-ryhmässä näin ajattelevien osuus oli huomattavasti pienempi kuin kahdessa muussa, joskin tässä ryhmässä aihetta käsittelevät väitteet myös ohitettiin selvästi useammin kuin muissa.

“

”Suomesta pitäisi saada turvallisempi alue, esim. ettei tarvitse pelätä mennä kauppakeskuksiiin tai vähän sketsi alueisiin öisin.”

Vahvimmin omaan turvallisuuteensa ja kykyynsä pitää huolta itsestään luottavassa A-ryhmän sisällä vallitsi myös suuri yksimielisyys sen suhteen, että julkisille paikoille, kuten ostoskeskuksiin tai metroasemille, ei pidä tuoda lisää järjestyksenvalvojia tai poliiseja parantamaan turvallisuutta. A-ryhmässä kaikki väitteet, joissa esiintyi tällaisia ehdotuksia, tyrmättiin hyvin selvänumeroisesti. B-ryhmässä, jonka jäseniä yhdistää muutenkin kokemus turvattomuudesta, samoilla väitteillä oli sen sijaan yhtä vahva – tai jopa vahvempi – kannatus. C-ryhmässä mielipiteet jakautuivat tasaisemmin eri vaihtoehtojen välille.

Väite	Turvallisuudestaan varmat (Ryhmä A)	Turvallisuudesta huolestuneet (Ryhmä B)	Maltilliset keskitienkulkijat (Ryhmä C)
Oman kokemukseni mukaan keskustassa on välillä vähän epämukava olla iltaisin kun aikuiset ovat alkoholin tai huumeiden alaisina.	Kyllä: 17 % Ei: 35 % Ei osaa sanoa/ohita: 47 % N: 17	Kyllä: 87 % Ei: 0 % Ei osaa sanoa/ohita: 12 % N: 16	Kyllä: 66 % Ei: 9 % Ei osaa sanoa/ohita: 24 % N: 33
Tuntisin oloni turvallisemmaksi jos ulkona olisi enemmän poliiseja valvomassa.	Kyllä: 13 % Ei: 60 % Ei osaa sanoa/ohita: 26 % N: 15	Kyllä: 83 % Ei: 0 % Ei osaa sanoa/ohita: 16 % N: 12	Kyllä: 23 % Ei: 57 % Ei osaa sanoa/ohita: 19 % N: 21
Suomesta pitäisi saada turvallisempi alue, esim ettei tarvitse pelätä mennä kauppakeskuksiin tai vähän sketsi alueisiin öisin.	Kyllä: 17 % Ei: 41 % Ei osaa sanoa/ohita: 41 % N: 17	Kyllä: 86 % Ei: 6 % Ei osaa sanoa/ohita: 6 % N: 15	Kyllä: 70 % Ei: 11 % Ei osaa sanoa/ohita: 17 % N: 34
Suomalaiset katujengit ovat pienempi uhka kuin aikuiset luulevat.	Kyllä: 31 % Ei: 36 % Ei osaa sanoa/ohita: 31 % N: 19	Kyllä: 25 % Ei: 56 % Ei osaa sanoa/ohita: 18 % N: 16	Kyllä: 48 % Ei: 21 % Ei osaa sanoa/ohita: 29 % N: 98

Hieman samankaltainen asetelma näkyi myös kolmen mielipideryhmän suhtautumisessa väitteisiin, jotka koskivat koettua turvallisuuden ja oikeudenmukaisuuden tunnetta koulussa. Tätäkin teemaa koskevissa väitteissä kokonaisvastaajamäärät jäivät alhaisiksi, mutta tarkasteltaessa näitä väitteitä kokonaisuutena A-ryhmän erot kahteen muuhun ryhmään käyvät selvästi ilmi.

Kun B- ja C-ryhmässä vallitsi hyvin suuri yksimielisyys siitä, että koulukiusaamiseen ja ilkivaltaan tulisi puuttua tiukemmin, A-ryhmässä näin ajattelevien osuus oli huomattavan paljon pienempi. A-ryhmän keskuudessa harva kaipasi kouluihin myöskään lisää kuraattoreja, psykologeja, sosiaalityöntekijöitä. Tässä ryhmässä oli myös kaikkein pienin osuus oppilaita, joiden mielestä oppilaille tulisi opettaa enemmän arjen turvallisuuden riskejä tai itsepuolustustaitoja. Etenkin B-ryhmästä sen sijaan tällaisille ajatuksille löytyi laajaa tukea.

Väite	Turvallisuudestaan varmat (Ryhmä A)	Turvallisuudesta huolestuneet (Ryhmä B)	Maltilliset keskitienkulkijat (Ryhmä C)
Kouluissa pitäisi olla vakavammat seuraukset koulukiusaamiselle.	Kyllä: 37 % Ei: 31 % Ei osaa sanoa/ohita: 31 % N: 16	Kyllä: 90 % Ei: 0 % Ei osaa sanoa/ohita: 9 % N: 11	Kyllä: 80 % Ei: 0 % Ei osaa sanoa/ohita: 19 % N: 23
Koulussa pitäisi opettaa itsepuolustustaitoja.	Kyllä: 33 % Ei: 33 % Ei osaa sanoa/ohita: 33 % N: 15	Kyllä: 77 % Ei: 0 % Ei osaa sanoa/ohita: 22 % N: 9	Kyllä: 47 % Ei: 23 % Ei osaa sanoa/ohita: 28 % N: 21

Tekoäly ja digitaaliset ympäristöt turvallisuustekijöinä   

Arjen turvallisuuden ohella yläkoululaisten helsinkiläisten mielipiteitä jakoivat myös turvallisuusteemat, jotka liittyivät tekoälyn ja robottien kehitykseen sekä medioituneeseen arkeen. Vaikka kaikissa ryhmissä enemmistö uskoi, että robotit eivät tulevaisuudessakaan pysty tekemään kaikkea työtä, B- ja C-ryhmissä oli silti enemmän niitä, joita robottien ja tekoälyn kehitys vaikutus tulevaisuuden työmarkkinoihin huoletti.

Näissä kahdessa ryhmässä enemmistö myös näki robottien ja tekoälyn kehittymisen muodostavan jo lähivuosina uudenlaisen turvallisuusuhan, kun taas ryhmässä A enemmistö oli väitteen kanssa eri mieltä.

“

”Välillä on vaikea tunnistaa mikä on AI ja mikä ei.”

Samantyyppinen kahtiajako vallitsi A-ryhmän sekä B- ja C-ryhmien välillä vallitsi myös tarkasteltaessa, kuinka ryhmät vastasivat väitteisiin, jotka koskivat tekoälyllä luotuja sisältöjä ja ihmisten kykyä luovia medioituneessa arjessa tunnistaen totuus valheesta. Kun B-ryhmässä 75 prosenttia ja C-ryhmässäkin 65 prosenttia koki, että ”maailman nykytilannetta seuratessa on vaikeaa erottaa, mikä on totta ja mikä ei”, A-ryhmässä näin ajatteli ainoastaan 31 prosenttia. B- ja C-ryhmissä enemmistö koki myös, että internetissä on niin paljon valheita, että ei enää tiedä, mikä on totta.

Näissä kahdessa ryhmässä enemmistö piti myös toisinaan vaikeana erottaa tekoälyn tuottamia sisältöjä muusta sisällöstä ja arveli ongelman pahentuvan tulevaisuudessa. A-ryhmässä enemmistö oli toista mieltä. Ryhmän keskuudessa vallitsi myös selvästi vahvin luottamus omaan medialukutaitoon – niin tämän päivän sosiaalisessa mediassa kuin tulevaisuudessakin.

Väite	Turvallisuudestaan varmat (Ryhmä A)	Turvallisuudesta huolestuneet (Ryhmä B)	Maltilliset keskitienkulkijat (Ryhmä C)
Uskon että robotit ja tekoäly muodostavat lähivuosina uudenlaisen uhan turvallisuudelle.	Kyllä: 26 % Ei: 42 % Ei osaa sanoa/ohita: 31 % N: 19	Kyllä: 68 % Ei: 12 % Ei osaa sanoa/ohita: 18 % N: 16	Kyllä: 44 % Ei: 31 % Ei osaa sanoa/ohita: 24 % N: 93
Maailman nykytilannetta seuratessa on vaikeaa erottaa, mikä on totta ja mikä ei.	Kyllä: 31 % Ei: 36 % Ei osaa sanoa/ohita: 31 % N: 19	Kyllä: 75 % Ei: 6 % Ei osaa sanoa/ohita: 18 % N: 16	Kyllä: 65 % Ei: 8 % Ei osaa sanoa/ohita: 25 % N: 89
Välillä on vaikeaa tunnistaa mikä on AI ja mikä ei.	Kyllä: 0 % Ei: 64 % Ei osaa sanoa/ohita: 35 % N: 17	Kyllä: 75 % Ei: 6 % Ei osaa sanoa/ohita: 18 % N: 16	Kyllä: 62 % Ei: 20 % Ei osaa sanoa/ohita: 17 % N: 40

Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus

Hieman yllättäen ehkä kaikkein selvin temaattinen jakolinja Polis-keskustelussa ryhmän A ja kahden muun ryhmän välille muodostui kuitenkin väitteissä, jotka koskivat joko yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa keskeisinä ihmisoikeuksina tai käsitystä siitä, mikä rooli yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon vaalimisella on turvallisuuden näkökulmasta.

Kun B- ja C-ryhmissä ylivoimainen enemmistö näki, että ihmisten erilaisuuden hyväksyntä ja kunnioitus muodostavat turvallisuuden keskeisen perustan, A-ryhmässä näin ajatteli huomattavasti pienempi osa. A-ryhmässä myös ajatus siitä, että kaikkia tulee arvostaa, ei saanut lainkaan niin paljon kannatusta kuin kahdessa muussa ryhmässä. Sen sijaan A-ryhmään kuuluvista hyvin suuri osa otti näitä teemoja koskeviin väitteisiin kantaa ohittamalla ne.

Väite	Turvallisuudestaan varmat (Ryhmä A)	Turvallisuudesta huolestuneet (Ryhmä B)	Maltilliset keskitienkulkijat (Ryhmä C)
Turvallisen Suomen edellytys on, että kunnioitamme toistemme erilaisuutta.	Kyllä: 26 % Ei: 21 % Ei osaa sanoa/ohita: 52% N: 19	Kyllä: 87 % Ei: 6 % Ei osaa sanoa/ohita: 6 % N: 16	Kyllä: 67 % Ei: 3 % Ei osaa sanoa/ohita: 29 % N: 89
Turvallisuutta parannetaan parhaiten ottamalla huomioon ihmisten erilaiset näkökulmat ja tekemällä parhaansa.	Kyllä: 11% Ei: 11% Ei osaa sanoa/ohita: 76% N: 17	Kyllä: 81 % Ei: 6 % Ei osaa sanoa/ohita: 12 % N: 16	Kyllä: 80 % Ei: 3 % Ei osaa sanoa/ohita: 16 % N: 60
Kaikkia pitää arvostaa.	Kyllä: 56 % Ei: 18 % Ei osaa sanoa/ohita: 25 % N: 16	Kyllä: 100 % Ei: 0 % Ei osaa sanoa/ohita: 0 % N: 11	Kyllä: 83 % Ei: 0 % Ei osaa sanoa/ohita: 16 % N: 18